Täydennyskoulutuksen opiskelijat äänessä: blogikirjoituksia eettisyydestä

Yksi Virtaa monikulttuuriseen ohjaukseen -täydennyskoulutuksen pedagogisista periaatteista on täydennyskoulutettavien osaamisresurssien esiintuominen, hyödyntäminen ja jakaminen osana ammatillista kasvua. Samoin opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa painotetaan yhteisöllistä oppimista ja osaamisen sanoittamista. Toisessa moduulissa käsiteltiin ohjaustyön etiikkaa, ja tehtävänä oli kirjoittaa blogiteksti oman työn näkökulmasta.

Timo Ohmero toimii Suomen Diakoniaopistossa opinto-ohjaajana ja pohtii  blogitekstissään alan eettisiä periaatteita. Tuija Jurvanen puolestaan on varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Hänen tekstissään pureudutaan ohjaustyötä tekevän rooliin ja palautteeseen.

Lukemisen iloa!

Timo Ohmero:

Kansainvälisiä eettisiä ohjeita ohjaustyöhömme

Toimin opinto-ohjaajana sosiaali- ja terveysalan sekä ravintola- että catering alan opiskelijoille. Työpaikkani Suomen Diakoniaopiston ohjaussuunnitelmaa tehtäessä tutustuin ohjausalan kansainvälisen kattojärjestön The International Association for Educational and Vocational Guidance (IAEVG) eettisiin ohjeisiin. Päätin tähän blokiin suomentaa valittuja otteita IAEGV:n eettisistä oheista ja maahanmuuttajien ohjaamiseen liittyvästä julkilausumasta. Ohjeet ja julkilausuma ovat tarkoitetut ylätason linjanvedoiksi, jotka koskevat kaikkialla maailmassa tapahtuvaa ohjaustoimintaa. Tästä syystä tyydyn nyt vain lähinnä suomentajan ja referoijan rooliin. Jokainen voi sitten näistä ylätason linjanvedoista miettiä ja pohtia, miten omassa työssään niitä noudattaa. Itse pyrin aina lähtemään isoista linjoista kohti ”lattiatason” toimintaan. Tällöin lattia ei enää tunnu niin matalalta ja vaatimattomalta. Omaa ohjaustyötä on myös helpompi tehdä, kun tietää, että joku tai jotkut ovat hieman leveämmillä hartioilla näitä ohjaustyön kiemuroita ja mutkia miettineet.

Lyhennelmä eettisistä ohjeista IAEVG:n eettisissä ohjeissa on painotettu erityisesti ohjaajan velvollisuuksia suhteessa ohjattavaan. Ohjattava on kohdattava kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon ohjattavan koulutukseen, työhön, henkilökohtaiseen elämän tilanteeseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät asiat. Ohjaajan olisi kyettävä ohjaamaan ohjattava oikeisiin palveluihin, jotta ohjattavan tarpeet tulisivat mahdollisimman pitkälle huomioitua. Ohjaajalla on velvollisuus kunnioittaa ohjattavaa tämän lähtökohdista riippumatta ja tuettava ohjattavan itsenäistä toimijuutta. Ohjauksen luottamuksellisuus on aina säilytettävä. Erityisesti ohjaajan on vältettävä kaikkea puuttumista ohjattavan valintoihin, arvoihin, elämäntyyliin tai uskomuksiin. Kuitenkin, jos ohjattava viestii antisosiaalisia arvoja, joista saattaa olla vaara ohjattavalle itselleen tai muille, niin ohjattava voi kertoa yleisesti yhteiskunnan hyväksymät arvot ja lainmukaisen elämän pelisäännöt. Ohjaajan on pidättäydyttävä stereotypioista, rasismista mukaan lukien ikärasismin, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä ennakkoluuloista. Myöskään ohjattavan yhteiskunnallinen asema, asema työmarkkinoilla tai kyvyt eivät saa vaikuttaa ohjaukseen tai estää ohjausta. Ohjauksen tulee olla ajantasaista ja siihen koulutuksen saaneiden henkilöiden toteuttamaa. Ohjausta harjoittavat henkilöt pyrkivät auttamaan ja kannustamaan ihmisiä arvostamaan ja ymmärtämään omia arvojaan, kykyjään ja taitojaan. Ohjattavia ohjataan toimimaan vastuullisesti toisten ihmisten ja ympäristönsä kanssa sekä aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja työmarkkinoilla toimijoiksi. Ohjausta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä valtion ja kuntien viranomaisten, työvoimapalveluiden, ammattiyhdistysten sekä yksityisten yritysten kanssa. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen monimuotoisuuden tukeminen on kaiken ohjaustoiminnan perusta. Ohjaustoiminnassa mukana olevien henkilöiden on edistettävä ja kehitettävä toimintaa IAEGV:n eettisten periaatteiden pohjalta. IAEGV edistää eettisiä periaatteita puolestaan YK:n alaisissa järjestöissä, esim. ILO:ssa. Ohjaajan ei pidä hyväksyä mitään kompromisseja, jotka toimivat vastoin ohjattavan parasta mahdollista vaihtoehtoa koulutuksen tai työn suhteen. Jos jonkin konflikti tai este parhaan mahdollisen vaihtoehdon toteutumiselle tulee ilmi, niin nuo esteet on kerrottava ja selitettävä ohjattavalle, jotta ohjattava voi itse arvoida omaa tilannettaan. Ohjauksen pohjana käytettävät menetelmät ja arvoinnin lähtökohdat on selvitettävä ohjattavalle kielellä, jonka ohjattava osaa. Käytettäessä digitaalisia sekä etäohjausmenetelmiä, on ensin varmistettava ohjattavan kyky ja osaaminen kyseisiin ohjausmenetelmiin. Digitaalisessa ohjaustyössä on huomioitava tietoturva, luottamuksellisuuden rajoitukset, identiteetin varmistaminen, nettikiusaamisen vaarat ja arkistointisäännöt. Ohjattavalle on tarjottava ohjattavan yksilöllisistä tarpeista lähtevää selkää, relevanttia ja ajantasaista tietoa.

Maahanmuuttajien ohjaamisen lähtökohtia IAEGV on ottanut kantaa myös vuonna 2015 Eurooppaa kohdanneeseen pakolaiskriisiin. Omasta mielestäni tuo kriisi jatkuu yhä ja se on suurelta osin vielä ratkaisematta. Pakolaiskriisi, joka nyt kytee Kreikan ja Turkin rajalla tulee haastamaan myös ohjaustyön. Yksin Turkissa on yli neljä miljoonaa todennäköisesti EU-alueelle pyrkivää ihmistä eri konfliktialueilta. Tsukubassa Japanissa IAEGV antoi v. 2015 julkilausuman, jonka mukaan ohjaustyön fokus pitää olla mallien ja käytänteiden kehittämisessä, joilla maahanmuuttajia tuetaan tehokkaasti löytämään itselleen väyliä työllistymiseen. Monet pakolaiset tulevat Eurooppaan ilman muodollista koulutusta ja heillä voi olla isoja aukkoja akateemisissa ja sosiaalisissa taidoissa. Heiltä saattaa puuttua kokonaan kokemukset opiskelu- ja uraohjauksesta. Näiden puutteet aihettavat pitkäkestoisia vaikutuksia työllistymisen kannalta. Tämä voi pahimmillaan johtaa maahanmuuttajien ajautumiseen pätkä-, osa-aika- ja matalapalkkaisiin töihin. Maahanmuuttajille suunnatussa ohjaustyössä ohjauspalvelut pitäisi rakentaa siten, että ne loisivat maahanmuuttajille vakauden ja turvallisuuden tunnetta uuden maan asukkaana. Vain turvallisessa ympäristössä maahanmuuttajilla on mahdollisuus alkaa navigoimaan uudessa kulttuurisessa kontekstissa koulutuksen ja työllistymisen kysymyksissä. Maahanmuuttajien oma kulttuurinen tausta ja lähtötilanne pitää ottaa ohjaustyössä huomioon. Yksilöllisellä tasolla ohjaajan roolissa pitää yrittää identifioida maahanmuuttajan kykyjä ja taitoja, lisätä maahanmuuttajien itseluottamusta ja auttaa ohjattavaa toivon näkökulman luomisessa tulevaisuuteen. Koulutuksellisten tarpeiden selvittäminen ja niihin ohjaaminen, jotta työllistymisen onnistuisi, on ensi arvoisen tärkeää. Ohjaustyötä tekevien on syytä pitää mielessä, että maahanmuuttajat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmän, vaan jokaisella on oma ”ääni” , jota ohjaajan on syytä kuunnella tarkasti. Maahanmuuttajat eivät ole vain ihmisiä, jotka etsivät turvapaikkaa uudesta maasta tai muuten etsivät turvallisempaa ja parempaa elämää. Maahanmuuttajat ovat ihmisiä, jotka tulevat antamaan oman panoksensa meille kaikille maamme kansalaisina, naapureinamme ja työtovereinamme yhteisen tulevaisuutemme rakentajina. Timo Ohmero

Lähteet:

– IAEGV Ethical Guidelines: 29 November, 2017. IAEGV General Assembly, Mexico City, MEXICO.

– IAEGV Communique on Educational and Career Guidance for Displaced Migrants, Tsukuba, Japan, 2015.

Tuija Jurvanen

Kärsivällinen työssä opastaja vai suorasuu jyrä?

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen erityisopettaja, jonka työ kohdentuu monikielisiin –ja kulttuurisiin lapsiin ja heidän perheidensä kanssa tehtävään yhteistyöhön. Asiakkaita ovat juuri edellä mainitut, mutta toisaalta myös lasten ryhmissä työskentelevät aikuiset, joiden ohjaaminen kuuluu osaksi työtä. Kirjoittaja ajattelee, että työ monikielisten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa on työn ”helpoin” osa ja henkilökunnan opastaminen ”vaikein”!

Varhaiskasvatukseen on laadittu laatukäsikirja ”Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet”, joka määrittelee raamit kaikille yhtenäisen ja tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Varhaiskasvatuksen on oltava laadukasta, jotta saadaan toivottuja tuloksia. Suunnitelman mukaan toimimalla jokainen lapsi saa tasalaatuista varhaiskasvatusta asuinpaikastaan riippumatta. Painavaa tekstiä sisältää tämä asiakirja, jonka sisältö pitäisi olla jokaisen varhaiskasvatuksessa työskentelevän hallussa. Näinköhän on?

Niin varhaiskasvatuksessa kuin varmasti muillakin ammattialoilla on työntekijöitä ”moneen lähtöön”; todella ammatillisia ja taitavia ja sitten jotain muuta. Opettajan eettisten periaatteiden mukaan ”työtovereiden yksilöllisyyden hyväksyminen, ymmärtäminen sekä keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä”.

Kyllä, mutta…. Yksilöllisyys ja persoonallisuus ovat voimavaroja ja tuovat mielestäni moninaisuutta työhön ja työyhteisöihin, mutta persoonallisuus ei voi jyrätä lapsen edun ja tavoitteellisen oppimisen ja kasvatuksen edelle!

Ymmärtäminen, hmm… Minkä ymmärtäminen? Senkö, että tänään ”mulla on vähän huono päivä, niin en jaksa vetää tuota jumppatuokiota”. Tai kommentti, kun lapsen kanssa olisi pitänyt alkaa käyttämään tukiviittomia: ”Mä en niitä osaa, joten en myös käytä”. Olin kerran koulutuksessa, jossa kouluttaja sanoi, että on täysin hyväksyttävää, että joskus on ”huono päivä”. Ja kun tämän ilmoittaa työkavereille, niin voi oikeutetummin myös viettää ”huonoa päivää”. Ymmärsinköhän oikein? En ainakaan itse ajattele samalla tavalla! Voin sanoa, että ”tänään jurppii”, mutta työ täytyy hoitaa silti ”huononakin päivänä” yhtä hyvin. ”Hyvän eettisen tason ylläpitäminen ja edistäminen vaatii ponnistuksia monella tasolla ja taholla”. Kyllä näin on.

Jokainen varhaiskasvatuksen työntekijä on työnkuvaltaan opettaja, vaikka työnimike ei olisikaan opettaja. Opettajan työhön kuuluu monia eettisiä periaatteita, jotka kaikki allekirjoitan, vaikka jotakin olisikin välillä vaikea noudattaa tai jonkin kohdalla ”menee joskus metsään!” Olen sitä mieltä, että kaikesta oppii ja seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin. Viittaan tässä edellä mainittuun ”ymmärtämiseen”.   Olin jokin aika sitten seuraamassa ryhmää, jonka lapsista neljännes puhui äidinkielenään muuta kuin suomea. Ryhmän kanssa oli monet kerrat keskusteltu, miten käyttää esimerkiksi kuvia puheen tukena. Tilanteen aihe oli pienille lapsille vaikea ja myös absrakti ja ohjaukseen käytettiin vain puhetta.

Samana päivänä istuin henkilökunnan kanssa palaverissa ja annoin omasta mielestäni napakkaa, ohjaavaa palautetta sekä edelleen ehdotuksia, miten huomioida kaikkien lasten tarpeet. Tästä palautteesta henkilökunta suivaantui ja lähestyi minua omalla palautteellaan; kuinka huonosti minä olin antanut palautteen ym. Kirjallisessa palautteessa todettiin, että he kyllä kertovat, ”mitä he (aikuiset) tarvitsevat”, sitä ei jonkun muun tarvitse tulla kertomaan.

Tämä saamani palaute on ollut mielessä monta kertaa ja nyt luettuani ”opettajan eettisiä periaatteita”, sain jälleen vahvistusta omalle ajatukselleni ja kannalleni. ”Opettaja edustaa ennen kaikkea oppijan oikeuksia ja etuja, tarvittaessa kriittisestikin”. Palautteeseen vastasin hyvin saman sisältöisellä viestillä: ”minä ajattelen sitä, mitä lapset tarvitsevat, en sitä, mitä aikuiset haluavat”. Tietenkin pohdin myös omaa tapaani antaa palautetta; olinko kenties niin turhautunut näkemästäni, että toimin liian kärkkäästi? Olinko turhautunut siitä, että samasta asiasta oli puhuttu jo monta kertaa aiemmin?

Opettajan eettisiin periaatteisiin kuuluu kehittää omaa ammattitaitoaan sekä arvioida omaa toimintaansa. Osalla varhaiskasvatuksen opettajista nämä asiat ovat jääneet unholaan. Oman työn arviointia toiselta on vaikea ottaa vastaan, koska edelleen koetaan toisen arvioivan persoonaa eikä toimintaa. Itse ajattelen, että mikä olisikaan paremmin omaa työtapaa kehittävää, kun joku antaisi palautetta ja ehdotuksia. Myös edellä mainittu saamani palaute oli ajatuksia herättävää.

Omaa työtäni määrittävät monet eettiset periaatteet, mutta erittäin tärkeää on, että ”opettaja ottaa erityisesti huomioon huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat, eikä hyväksy missään muodossa esiintyvää kiusaamista tai toisen ihmisen hyväksikäyttöä”. 

Lähteet: Opetushallitus: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Opettajien ammattietiikka ja eettiset periaatteet

Sosiaali -ja terveydenhuollon etiikasta